Blue Bay's

Omat koirat

Kasvatit

Pentueet

In Memoriam

Näyttelytuloksia

Rotumääritelmät

Artikkeleita

Linkit

Etusivulle

 

In English


SYRINGOMYELIA, eli selkäytimen rakkula
Teksti: Marko Salmela

 

Jonkin aikaa on maailmalla puhuttu ”uudesta” koirien sairaudesta, syringomyeliasta. Keskustelua on käyty myös griffonfoorumeilla, sillä syringomyeliaa on todettu esiintyvän myös griffoneilla. Syringomyeliasta ei juurikaan ole saatavilla suomenkielistä materiaalia, ja tämän artikkelin pääasiallisina lähteinä on käytetty englantilaisen Clare Rushbridgen kirjoittamaa artikkelia ja hänen joulukuussa 2005 pitämästään syringomyeliaa käsittelemästä seminaarista tehtyä DVD-tallennetta.

Ennen kuin päästään käsittelemään itse syringomyeliaa, on paikallaan pienimuotoinen johdatus siihen, mitä aivojen ja selkäytimen ympärillä tapahtuu.

Aivoja ja selkäydintä ympäröi ja suojaa ns. lukinkalvonontelo (tila aivojen ja selkäytimen ympärillä) ja sen sisältämä aivo-selkäydinneste l. likvor, eli ne ikään kuin ”kelluvat” nesteessä.. Normaalilla nisäkkäällä aivo-selkäydinneste aivojen ja selkäytimen ympärillä virtaa sydämen sykkeen mukaan. Kun verisuonet kuljettavat verta aivoihin, aivojen tilavuus laajenee ja tällöin aivo-selkäydinnestettä virtaa kallonpohjan ison aukon eli foramen magnumin kautta pois kallosta. Kun aivoissa oleva veren määrä vähenee, palaa likvoria takasin kalloon. Aivot siis ”sykkivät” sydämenlyöntien tahdissa ja aivo-selkäydinnesteen virtaus pois kallosta ja taas takaisin sinne, noudattaa sydämen sykettä. Tämä on siis normaali tilanne.

Mitä syringomyelia tarkoittaa?
Syringomyelia on seuraus aivo-selkäydinnesteen virtauksen häiriöstä. Jos tämä nopea edestakainen virtaus estyy, se aiheuttaa painetta selkäytimeen pullistaen sitä tukoskohdan alapuolelta ja selkäydinkanavaan muodostuu nesteellä täyttynyt pitkänomainen rakkula (syrinx). Tästä ontelosta käytetään myös nimityksiä kysta ja ontelo.

Syringomyeliaa voisi kuvata ”rapsutustaudiksi” sillä usein ensimmäisiä oireita koirilla on niskan seudun raaputtaminen, varsinkin hihnassa ollessaan.

Mikä on syringomyelian aiheuttaja?
Syringomyelia on siis seurausta likvorin virtauksen estymisestä. Mikä tahansa tukkeuma lukinkalvonontelossa, joka estää likvorin normaalin virtauksen, voi aiheuttaa selkäydinrakkulan muodostumisen. Rakkula voi muodostua selkäytimeen jonkin trauman, kasvaimen tai tulehduksen seurauksena.

Kuitenkin yleisin tukkeuman aiheuttaja on pikkuaivojen työntyminen selkäydinalueelle em. kallonpohjan ison aukon kautta. Tämä johtuu kallon takaosan luuston rakennevirheestä, jossa kallon takaosan tilavuus ei ole riittävä ja näin ollen pikkuaivoille ei ole tarpeeksi tilaa. Tällaista esiintyy useilla pienillä roduilla mutta on yleisintä cavalier kingcharlesinspanieleilla. Rakennevirhe on samankaltainen kuin ihmisillä todettu rakennepoikkeama, jota kutsutaan  Chiari-malformaatioksi (Chiari-epämuodostuma).

Clare Rushbridgen käyttämä esimerkki kilon painoisten aivojen tunkemisesta puolen kilon laatikkoon kuvaa hyvin tätä tilannetta.

Mitkä ovat syringomyelian kliiniset oireet?
Kaikkein tärkein merkki syringomyeliassa on kipu. Useimmiten kipukohta on niskan seudulla mutta kipukohdan tarkempi määritteleminen voi olla vaikeata. Koiranomistajat ovat kertoneet kipujen olevan pahimmillaan:

  • Yöllä,
  • heti koiran herättyä ja noustua ylös,
  • äärilämpötiloissa (kuuma/kylmä sää)
  • kun koira on innostunut jostain tai
  • kipu saattaa liittyy johonkin asentoon, esimerkiksi makuuasentoon, jolloin koira saattaa yrittää nukkua pää ylhäällä.

Koirat saattavat olla yliherkkiä kosketukselle. Tämä, kuten muutkin syringomyelian oireet ovat pääsääntöisesti toispuoleisia. Kosketusyliherkkyyttä saattaa esiintyä niskan, korvan, lavan tai rintalastan seudulla. Koirat saattavat rapsuttaa näitä alueita, ja nimenomaan tyypillisesti vain toiselta puolelta kehoa. Joskus tämä on pelkän ilman rapsuttamista, ilman ihokontaktia.

Joillekin koirille, erityisesti nuorille, saattaa kehittyä skolioosi l. selkärangan käyristyminen sivusuunnassa. Joissain vakavammissa tapauksissa voi ilmetä myös muita neurologisia vaivoja, kuten etu- ja takaraajojen heikkoutta ja ataksiaa l. tasapainovaikeuksia ja horjuvaa kävelyä.

Kallon takaosan vajaakehityksen aiheuttaman syringomyelian ensimmäiset oireet tunnistetaan yleensä koiran ollessa 6 kk – 3 vuoden ikäinen.

Syringomyelia on progressiivinen l. etenevä sairaus mutta sen eteneminen vaihtelee suuresti. Jotkut koirat tuntevat vain pientä kipua mutta muita neurologisia merkkejä ei esiinny koskaan, tai ne kehittyvät erittäin hitaasti. Toinen koira voi olla erittäin toimintakyvytön kipujen ja muiden oireiden takia jopa puolen vuoden sisällä ensimmäisten oireiden ilmaannuttua. Pieni selkäytimen rakkula voi olla satunnainen löytö jonkin muun neurologisen sairauden tutkimisen yhteydessä, vaikkei koiralla esiintyy mitään kliinisiä oireita.

Miten syringomyelia diagnosoidaan?
Ainoa varma tapa toistaiseksi syringomyelian diagnosoimiseksi on magneettikuvaus (MRI). Magneettikuvausmenetelmä perustuu kehon vesimolekyylien magneettisten ominaisuuksien hyödyntämiseen. Magneettikuvauksella saadaan hyvin kuvia vettä ja rasvoja sisältävistä pehmytkudoksista, joissa on paljon vetyä. Röntgenkuvausmenetelmä ei sovellu tähän tarkoitukseen. Eli, magneettikuvauksella aivojen ja selkäytimen ongelmat on helppo löytää mutta… otetaanpa esille hinta. Hintaa kuvaukselle tulee n. 500-600 euroa! On helppo ajatella ettei tutkimukseen tule ihan hetken mielijohteesta mentyä.

Mitä tehdä jos koirallani on todettu syringomyelia?
Kukaan ei voi tehdä päätöstä sinun puolestasi siitä, mikä on koirallesi parasta. Hoitomuotoina voidaan käyttää lääkitystä/kirurgista hoitoa.

  • Kipulääkkeet saattavat helpottaa koiran oloa. Tapauksesta riippuen joko lieviä kipuja helpottavia, tai vakavammissa tapauksissa myös hermosärkyihin määrättäviä lääkkeitä.
  • On olemassa lääkkeitä jotka vähentävät aivo-selkäydinnesteen muodostumista mutta usein niillä saattaa olla pitkään käytettyinä jopa vaarallisia sivuvaikutuksia, kuten esim. lisääntyvä vatsasyövän riski.
  • Kortikosteroidipohjaiset lääkkeet, jota käytetään mm. tulehdusten hoitoon.

Kaiken kaikkiaan lääkityksellä voidaan hoitaa vain oiretta, niillä ei paranneta oireen aiheuttajaa.

Kirurginen hoito
Jos koiralla on merkittävän kovat kivut ja entisestään pahenevat neurologiset oireet, voidaan ajatella syringomyelian hoitoa kirurgisesti. Tavoitteena on palauttaa aivoselkäydinnesteen liikkuminen normaaliksi. Kallon takaosan vajaakehityksen myötä pikkuaivoilla ei ole riittävästi tilaa, vaan ne työntyvät selkäydinkanavaan. Aivoille tehdään tilaa poistamalla takaraivoluuta ja joskus myös osa 1. kaulanikamaa eli atlasnikamaa, jotta saadaan kallonpohjan isoa aukkoa suurennettua ja siihen kohdistuvaa painetta pienennettyä. Joskus voidaan myös itse selkäydinrakkula tyhjentää nesteestä.

Leikkauskaan ei välttämättä ole ratkaisu kaikkeen. Leikkauksen onnistuminen ei ole itsestäänselvyys. Leikkaus voi olla helpotus pahimmalle kivulle mutta rapsutusoireet saattavat jatkua leikkauksen jälkeenkin. Lisäksi kuukausien/vuosien jälkeen syringomyelian oireet voivat palata.

Lähteet:
Palolampi, E. (2002): Chiari-malformaatio. Internet-aineisto:
Rushbridge, C. (2005): Syringomyelia Seminar, DVD-tallenne
Rushbridge, C. (2006): Sygingomyelia made it simple