Blue Bay's

Omat koirat

Kasvatit

Pentueet

In Memoriam

Näyttelytuloksia

Rotumääritelmät

Artikkeleita

Linkit

Etusivulle

 

In English


Karvanlaadun periytyminen griffoneilla
Teksti: Marko Salmela

Sain ajatuksen kirjoittaa genetiikka-artikkelisarjan luettuani Hannu Suomalaisen 1991 tekemän ja samana vuonna Griffon-Uutisissa julkaistun tutkimuksen griffonien värin ja karvanlaadun periytymisestä. Lehdessämme on myöhemminkin ollut nimenomaan värin ja karvanlaadun periytymiseen liittyviä artikkeleita mutta ajattelin syventyä asiaan hieman tarkemmin.
Kiitän Liisa Sarakontua tämän artikkelin tekstin ja asiasisällön tarkastamisesta. Hänen täsmennyksensä olivat erittäin arvokkaita.

Lähtökohta:
Jokainen koira saa kummaltakin vanhemmaltaan täsmälleen puolet eeniperimästään, jos laskuista jätetään pois sukupuolikromosomit X ja Y. Tämä on ainoa tosiasia jonka etukäteen tiedämme.

Käsitteiden määrittelyä
Aluksi on syytä selventää muutamia peruskäsitteitä, jotka liittyvät perinnöllisyystieteeseen. Älä säikähdä ja laita lehteä pois jos teksti ei heti avaudu. Palaa takaisin ja lue teksti läpi uudelleen. Tämä artikkeli pitää sisällään varsin rankkaa tekstiä, sillä genetiikan käsitteistö ei välttämättä ole ihan tuttua.  

Kromosomit muodostuvat DNA:sta. DNA sisältää yksilön perinnöllisen koodin. Jokaisessa kromosomissa on tuhansia tällaisia koodattuja ohjeita, geenejä.

Geenejä kutsutaan perintötekijöiksi sillä ne periytyvät vanhemmilta niiden jälkeläisilleen.

Jokaisella lajilla on oma, sille tyypillinen määrä kromosomeja. Ihmisellä niitä on 46 ja koiralla 78. Kromosomit muodostavat pareja, eli koiralla on 39 kromosomiparia.

Sukusolut, siittiöt ja munasolut sisältävät vain puolet yksilön perimästä, eli sukusoluissa on nk. yksinkertainen kromosomilukumäärä (39 kromosomia). Sukusolut muodostuvat jakautumisprosessissa, meioosissa, jossa kromosomit jakautuvat sattumanvaraisesti kahdeksi eri sukusoluksi. Ei siis voida sanoa että yksilön isältä perityt kromosomit siirtyisivät yhteen sukusoluun ja emältä perityt toiseen. Tällaista sattumanvaraista jakautumista kutsutaan tekijäinvaihdunnaksi.

Hedelmöittymistapahtumassa uroksen siittiösolun ja nartun munasolun kromosomit yhdistyvät ja muodostavat uuden yksilön täydellisen kromosomilukumäärän. Koiralla mahdollisia vastinkromosomien yhdistymismahdollisuuksia on n. 550 miljardia.

Vastinkromosomit, eli isältä ja emältä perityt versiot samasta kromosomista ovat rakenteeltaan täysin toisiaan vastaavia, lukuun ottamatta sukupuolikromosomia. X-kromosomi on nartun sukupuolikromosomi ja Y on uroksen sukupuolikromosomi. Narttu periyttää vain X-kromosomia mutta uros sekä X- että Y-kromosomia. Näin ollen uuden yksilön sukupuolen määrää se, onko munasolun hedelmöittänyt urokselta saatu X- vai Y-kromosomi. X -kromosomi on huomattavasti suurempi kuin Y -kromosomi, joten se sisältää myös merkittävästi enemmän geenejä kuin Y. Tästä syystä voidaan sanoa että narttu perii täsmälleen puolet perimästään kummaltakin vanhemmaltaan (XX) mutta uros saa emältään enemmän kuin isältään (XY).

Genotyyppi = yksilön perintötekijät

Fenotyyppi = ilmiasu = perintötekijät (genotyyppi) + ympäristötekijät

Jokaisella geenillä on kromosomissa oma paikkansa. Tätä paikkaa kutsutaan nimellä lokus. Geenit esiintyvät aina pareittain. Samaan ominaisuuteen vaikuttavia mutta toisistaan eroavia geenejä kutsutaan alleeleiksi. Alleelit merkitään kirjaimilla, joihin liitetään erilaisia ylä- tai alaviitteitä. Esim. Ay, aw, at  ja a esiintyvät samassa lokuksessa muodostaen ns. alleelisarjan. Usein dominoiva alleeli merkitään isolla kirjaimella ja resessiivinen alleeli pienellä kirjaimella.

Eri alleelit voivat toisiinsa nähden olla

dominoivia = peittävät toisen alleelin vaikutuksen alleen,

resessiivisiä = peittyvät toisen alleelin vaikutuksen alle tai

intermediäärisiä = ilmenevät samanaikaisesti.

Yksilö saa siis aina toisen kromosomeistaan isältään, toisen emältään. Tämän vuoksi samaan ominaisuuteen vaikuttavasta geenistä on myös kaksi joko samanlaista tai toisistaan eroavaa alleelia.

Jos alleelit ovat samanlaisia, yksilö on tämän ominaisuuden suhteen homotsygootti, mikäli alleelit ovat erilaiset, yksilö on heterotsygootti.

Karvanlaadun periytyminen griffoneilla
Griffoneillahan on kaksi eri karvanmuunnosta, karkeakarvainen ja sileäkarvainen. Karvanlaatuun vaikuttaa yksi geenipari, jossa dominanssisuhde on hyvin selkeä: Karkeakarvaisuuden alleeli (Wh) dominoi sileäkarvaisuuden alleelia (wh).

Karkeakarvaisen koiran ilmiasusta ei voi nähdä onko sen perimässä sileäkarvaisuuden alleeli wh sillä dominoiva alleeli Wh peittää sen alleen. Vai voisiko sen nähdä? Onko karkeakarvaisen, genotyypiltään homotsygootin griffonin partakarva kenties tuuheampaa ja/tai pidempää kuin vastaavan homotsygootin?

Karkeakarvaisen koiran genotyyppi voi siis olla joko WhWh tai Whwh. Riittää siis että koira saa toiselta vanhemmaltaan karkeakarvaisuuden alleelin. Petit brabançon on aina sileäkarvainen, joten sen genotyyppi on whwh. Se on saanut molemmilta vanhemmiltaan sileäkarvaisuuden alleelin ja on näin ollen homotsygootti tämän ominaisuuden suhteen. Kaksi petit brabançonia voi siis saada keskenään vain sileäkarvaisia jälkeläisiä.

Kun astutetaan kaksi karkeakarvaista yksilöä keskenään, ei ole etukäteen varmuutta siitä mikä tulee olemaan jälkeläisten karvanlaatu. Resessiivinen alleeli wh voi nimittäin hypätä useankin sukupolven yli, ilman että se esiintyy koirien ilmiasussa.

Seuraavassa muutamia esimerkkejä karvanlaadun periytymisestä. On syytä kuitenkin muistaa esimerkeissä mainitut todennäköisyydet eri karvamuunnosten syntymiseen ovat  laskennallisia. Pentuekokojen ollessa pieniä, saattaa hyvin olla niin, ettei esimerkin 2 tapauksessa syntyisi lainkaan brabançoneja. Luonto on ihmeellinen, eikä laskennallisia todennäköisyyksiä kannata ottaa kirjaimellisesti.

Esim. 1 Risteytetään keskenään homotsygootti karkeakarvainen (WhWh) ja petit brabançon (whwh) 

  Wh Wh
wh Whwh  Whwh
wh Whwh Whwh

 

Huomataan että kaikkien jälkeläisten genotyyppi on Whwh, eli ne ovat karkeakarvaisia, mutta periyttävät myös sileäkarvaisuuden alleelia wh.

Esim. 2 Heterotsygootti karkeakarvainen (Whwh) ja petit brabançon (whwh)

  Wh wh
wh Whwh whwh
wh Whwh whwh

Tässä mahdollisia genotyyppejä on kaksi, Whwh ja whwh. Laskennallisesti puolet (50 %) pennuista olisi karkeakarvaisia (Whwh) mutta periyttävät kuitenkin myös sileäkarvaisuutta. Puolet (50%) olisi ilmiasultaan petit brabançoneja (whwh).  

Esim. 3 Heterotsygootit karkeakarvaiset Whwh ja Whwh

  Wh wh
Wh WhWh Whwh
wh Whwh whwh

Tämän perusteella syntyisi ilmiasultaan 75 % karkeakarvaisia ja 25 % sileäkarvaisia. Karkeakarvaisten genotyyppejä olisivat sekä WhWh että Whwh, WhWh –jälkeläisen periyttäessä vain karkeakarvaisuuden alleelia. Tässä tapauksessa emme kuitenkaan voi olla varmoja karkeakarvaisten yksilöiden genotyypistä. Ainoastaan silloin jos karkeakarvainen koira itse myöhemmin saa sileäkarvaisia jälkeläisiä, voimme olla varmoja että se kantaa perimässään alleelia wh.